Aiemmat ompelukseni

Koska uusia ompeluksia ei oikeen tunnu syntyvän, listaanpa tähän tekemäni ompelut. Ne, jotka muistan :D

Se keskeneräinen...

Ensimmäinen tekeleeni oli korkeakauluksinen t-paita itselleni. Ruskea trikoo, pussittavat hihat ja heti kokeilin framilonia. :) En muista mikä kaava oli, mutta löytyi varmaankin Suuresta Käsityölehdestä. Olisikohan ollut lehdessä olevan Nuori suunnittelija-sarjasta (tms.). Toisena taisin tuunata sammareista hameen (pari kertaa käytetty) tai tehdä hameen, joka on edelleen viimeistelyä vaille valmis (ks. kuva). Tykkään kankaan kuvioinnista, mutta se on materiaaliltaan koiraperheen kauhistus, kun siihen tarttuu kaikki karvat. 

Tein ihanasta EK:n ruskeasta velourista hupparin ja verkkarit. Hupparin helppo kaava oli SK 1/07. Pilasin hupparin laittamalla siihen pallotaskut. Pitäisikin fiksata ne niin että sitä voisi taas käyttää. Käytin hupparia paljon esikoista odottaessani ja pojan synnyttyä. Pojan syntymän jälkeen en ole itselleni paljoa ommellut. Viimeisin on varmaankin punainen perhoskuvioinen hame, mutta eiköhän taas käynyt niin, etten tykkää valmiina kankaasta enää niin paljoa. Kai siihen kyllästyy kun katselee monta viikkoa. (Minun työni valmistuvat hitaasti, koska olen pääasiassa ommellut kerran viikossa työväenopiston kurssilla.)

Pojan vauva-aikana tein hänelle EK:n ruskeavalkoraidallisesta velourista housut (liian kapeat) ja haalarin (Jetro Ottobre 4/08) sekä ruskean velourpaidan oransseilla velourkanttauksilla. Niitä käytettiin jonkin verran. Käytin itseasiassa haalaria tytöllä just tällä viikolla. Söpö vankikarkuri, sanoi isänsä. :D 

Pojalleni olen tehnyt Kettu-paidan (OB4/2010) ja Majava-housut (OB4/2010). Kumpaankin vaatteeseen tilasin kankaat ja muut materiaalit Ottobreltä. Kettu-paita on työläs, mutta lopputulos palkitsee! Ohjeen mukaisesti tehdään tikkaukset saumojen päälle, joten lankaakin kuluu hieman enemmän kuin normaalisti. Aplikaatio vasta aikaa ja lankaa viekin! On se kuitenkin vaivan arvoinen. Kettu-paita on ollut todella monta kertaa käytössä ja poika tykkää siitä. Parasta kiitosta itsetekemistä vaatteista on pojan pyytäessä minun ompelemani vaatteen päälleen.

Tein samoilla Kettu-paidan kankailla ja kaavalla, mutta isompana, autopaidan. Aplikoinnissa innostuin niin, että unohdin tukikankaan työn nurjalta puolelta, joten auto hieman kupruilee. Auto on On the road-joustofroteeta (Metsola). Sain pari autoa toiselta ompelukurssilaiselta.

 Majava-housut ovat myös työläät tikkausten takia. Etulahkeet kootaan kolmesta palasta (+tasku). Jos tekisin toiset housut, leikkaisin lahkeen kokonaisena ja tekisin polvipaikan. Näin polvet olisi vahvistettu. Mielestäni housut saisivat tulla vähän ylemmäs. Tuntuu, että ne roikkuvat liian alhaalla pienellä vaippapepulla. Pienillä muutoksilla ja hieman vahvemmalla kankaalla voisin tehdä housut uudestaankin. Nämä on nyt jotain puuvillaa.

Majava OB4/2010 edestä

Takaa

Formula :)

Myllymuksun himoitsemastani apinatrikoosta tein keväällä t-paidan pojalle, mutta kaava Monster car (OB3/2011) oli ikäväkyllä slim fit, joten leventämisestäni huolimatta paita jäänee pian odottamaan pikkusiskoa. Tarkoitukseni oli tehdä tytölle liivimekko samasta apinakankaasta, jotta sisarukset olisivat samassa kuosissa, mutta taitaa jäädä haaveeksi, ellen sitten tee olemassa olevasta paidasta tytölle sopivaa ja pojalle uuden jäljellä olevasta kangaspalasta. Työn alla on pojalle normaalimman mitoituksen t-paita, jonka etumusta komistaa apina aplikoituna. Siitä lisää paidan valmistuttua :)

Siksakkia-kirjasta tein huppupaidan vanhasta aikuisten villaneuleesta. Siitä tuli suloinen hiippahuppuineen, mutta nyt en sitä löydä kuvattavaksi. Jossain jemmassa tytön kasvua odottamassa on myös farkut resorivyötäröllä ja -lahkeensuilla. Ja keltainen liivi omasta vanhasta toppaliivistäni. Pojalle tekemäni isommat farkut on jotenkin oudon malliset. Täytyy katsoa voiko niitä muokata istuvammaksi.

Tytölle olen tehnyt peräti mekon odotusaikana. Kankaana käytin sinkkukotini verhoja, tosin se myytiin pöytäliinana Anttilassa :) Kaava ja kangas uuteen mekkoon on olemassa, mutta en ole saanut aikaiseksi ommeltua. Ideoita ja kankaita on muutenkin enemmän kuin aikaa - ja viitseliäisyyttä. Keväällä innostuin käymään UFFin myymälässä penkomassa vanhoja verhoja ym. materiaaleja, joista voisi tehdä uutta kivaa tytölle.

Tässähän pitää oikein kunnolla kaivella muistia. Hassua, kun en muista mitä olen ommellut :D Kurssilla juoruamisen ja teen juonnin lisäksi olen kuitenkin ommellut ihan kivasti vaatteita. :)

Silloin joskus...

Tein joskus kaksi apupupua SPR:n keräykseen. Ne olivat muistaakseni ensimmäiset käsityöt kouluvuosien jälkeen. Ihanista pupuista en tajunnut ottaa kuvia, mutta toivottavasti ne ovat päätyneet jonkun lapsen hellään hoivaan. Pupuset voisi tehdä omillekin lapsille. Ohje löytyy täältä.

Nopeasti valmistunut laukku, olisikohan Novitan ohjeella? Ihana pörröinen lanka, mutta löysän käsialani takia laukku on kyllä aika venyvä tapaus... Pitäisi varmaan tehdä sisälaukku kankaasta. Käytin tätä 2007 joulukuussa Espanjan reissulla. Kuva on huono mutta kelvatkoon kun en tiedä mistä laukku on löytänyt paikkansa muutossamme (2010).

Joskus 2007 aloittamani kaulahuivi valmistui tyttöä odottaessani eli toukokuussa 2011!!! Pitkä taival pitkien neulomistaukojen takia. Kutimet olivat mukana luennoillakin. Huiviin olen tyytyväinen sen virheistä huolimatta. Väri on mieleeni. Ehkäpä huivi olisi voinut olla vielä leveämpi ja hieman pitempi... Kuvassa siis olen vielä alkutekijöissä.

Lankoja minulta löytyy aika paljon. Huopasta löytyisi ja apupupuista yli jäänyttä seitsemää veljeä. Jonkin verran on myös puuvillaa, joita hamstrailin amigurumeja varten. No, olenhan mä sen yhden saanut valmiiksi. Eli sen hiiren, jonka tein kurssilla. Niitäkin voisi tehdä lisää - amigurumeja siis. Lapset voisi tykätä erilaisista "syötävistä" kuten leivoksista, hedelmistä jne. Tai ihan vaan hassuista otuksista. Mieleni tekisi tehdä kunnollinen päähäni istuva pipo (ohjekin on tallessa) lämmittämään talvella.

Huovutustakin olisi kiva taas tehdä pitkästä aikaa. Neulahuovutimme pehmohahmoja 2008 syksyllä ja siis todellakin monikossa, koska miehenikin niitä teki :D Se oli hauska ilta ystäväpariskunnan kanssa. Leikkelimme toisillemme omituisia paloja vaahtomuovista ja naulahuovutimme oman mielikuvituksemme mukaan :)

Olisipa aikaa tehdä kaikkea kivaa: ommella, neuloa, askarrella skräpätä... Sitten kun mulla on aikaa niin mä teen vaikka ja mitä kivaa, mutta ennen sitä... Pitää siivota oma pyhättöni, jossa voin näitä askareita tehdä rauhassa. Nyt se on hävityksen kauhistus.