Jokaiselle jotakin

Syyskuu on ollut ihanaa ompelun aikaa. Olen saanut valmiiksi peräti 4 ompelusta, tai oikeastaan viisi, sillä toki vauvan tumput ovat ompelus siinä missä isommatkin jutut. :) Edellisessä postauksessa oli siis body ja tumput ystäväni vauvalle. Niitä on käytetty - ainakin kuvauksen verran, sillä FB:ssä näin kuvan vauvasta minun tekemä body päällä. Tässä esittelen muut syyskuun ompelut, jotka tein perheelleni. Jokaiselle jotain siis. 

Toisena valmistui pipo rakkaalleni hänen toiveestaan. Poikamme kutsuu pipoa tonttupipoksi :)

Kaava: Baggy Look (?) Ottobre 4/2012

Koko: Kaavaa suurennettu ja pidennetty.

Pipo tehty kaksinkertaisesta trikoosta toisin kuin ohjeessa, niin sitä voi käyttää kumminkin päin. Applikoinnin jätin pois, mutta mies tahtoisi jonkun kuvan niin että se sitten näkyis kummassakin pipossa.

 Kaksivuotias ei suostunut esittelemään paitaansa, joten harjoittelin Gimp-kuvankäsittelyohjelman käyttöä.

Kaava: Little Lamb, OB 4/2012

Koko: 104

Kaavassa oli tarkoitus vain huolitella hihat, mutta minä lisäsin vähän pituutta ja tein sellaset Me&i-paidoista tutut käännösvarat. Harmikseni en ompeluvaiheessa mitannut hihoja, koska niissä ei kyllä nyt ole yhtään käännettävää. Saatan purkaa ompeleet ja pidentää hihan. Riippuu fiiliksestä ja onko paita kutistunut entisestään pesussa. (Kutistan kyllä kankaat ennen ompelua.)

Pikkuneiti esitteli mekkonsa näin:

 Kaava: Home Sweet home, OB 1/2012

Koko: 80 (muistaakseni...)

Kaavassa oli keskietusauma, mutta leikkasin yhtenä kappaleena. Vuoritin vanhalla valkoisella lakanalla kun muutakaan sopivaa ei ollut. Kanttinauhasta kiitokset Päkäpäälle. Jätin aplikoinnit suosiolla pois, koska tuo kangas ei niitä kaivannut.

Tämä on kuulemma samanlainen essumekko kuin minulla oli pienenä. :)

Löysin muuten mekkokankaan Tilkku-Puodista, kun sinne suuntasin extempore. Huippua oli, että auton sai liikkeen viereen ja lapsille oli leluja, niin äitee sai rauhassa katsella ympärilleen. Löysin tyttöselle takkikankaankin sieltä, joten nyt arvon minkäkokoisena alan sellaista tekemään - siis sitten kun olen tehnyt hupparin pojalle ja jumpsuitin tytölle ja ja ja.... :D

Tähtiapinabody

Tässä se nyt on. Uusin aikaansannokseni. Tähtiapinabody <3 Siitä tuli parempi kuin osasin odottaa. Sain onneksi ompelukurssilla ommella saumurilla bodyn kokoon, mutta viimeistelin kotona. Ompelussa oli omat haasteensa. Vaikka seurasin tarkkaan Lillaphantin ohjetta nappilistan ompelusta, jäi siihen reikä ja jouduin ompelemaan uudelleen. Samoin sain korjailla kaulusta, kun ommel ei ottanutkaan kaikkiin kangaskerroksiin ensimmäisellä kerralla. Toivon, että body pysyy kasassa ja nepparitkin paikoillaan. Niiden kiinnitys oli myös oma operaationsa, kun kiinnityskappaleiden piikit olivat mutkalla ja nepparilaatikkoon oli eksynyt pari väärän kokoista neppiä ja tottakai kiinnitin ensimmäisenä juuri vääränkokoisen. Onneksi sain nepin irrotettua siististi.

Tein myös bodyyn sopivat tumput. Tarkoituksenani on tehdä myös pipo tämän setin saajalle ja hänen veljelleen. Olen iloinen, että tämä body onnistui näin hyvin ja hyvillä mielin annoin sen pikkuiselle lahjaksi. 


Kaavana on siis Bert nappilistabody ja koko 62 (OB 1/2012). Aion tehdä tyttösellenikin samalla kaavallabodyn ja ehkäpä myöhemmin tänä vuonna syntyvät vauvatkin saavat Bertin. :)

Äänetön apina

Tein pikkuapinalleni tällaisen t-paidan. Aloitin jo varmaan kesäkuussa, mutta sain ommeltua elokuussa ja tänään ostin kangastussin jolla tein silmät apinalle. Paidan malli on Ottobre (3/11?) Young desingners ja koko 104.
Aplikaation mallina käytin Tinga-tinga-ohjelman apinaa. Tajusin ommeltuani, etten ollut tehnyt suuta - siis piirsin ja leikkasin sen kankaastakin, mutta jostain syystä se on jäänyt laittamatta kiinni. Kenties se näytti huonolta tai jotain. En muista, enkä tiedä missä se on. Tämä suuton ja siten äänetön apina on hieman surullista katseltavaa, vai mitä ajattelet?

aiempaan postaukseen pari kuvaa

Paita ja housut

Haalari

Mail Express tunika pupuaplikaatiolla

Viime hetkillä sain valmiiksi 3-vuotiaalle sankarille tunikan. Kaava on siis Ottobren Mail Express (1/2012). Tunikaan kuuluisi taskut, mutta tein pupuaplikaation pupufanille :) Tästä kyllä näkee että on itse tehty: vahingossa kanttasin mustalla langalla punaiset resorit ja ommel on kuin muurahaisen polun jälki eli menee miten sattuu. Pupu oli tarkoitus aplikoida tiheällä siksakilla, mutta punaisen langan vähyyden vuoksi tein sen suoralla ompeleella. Mietin vielä teenkö sen myöhemmin siksakilla vai antaako olla suoralla, jos käytössä pysyy paikallaan.

Koitan saada sovituskuvan, josta näkisi paremmin tunikan tyylin. Ihanaa, että saan antaa lahjaksi itsetekemän vaatteen! (Käyttäköön vaikka yöppärinä tätä, jos ei päivänvalossa kehtaa.)

Aiemmat ompelukseni

Koska uusia ompeluksia ei oikeen tunnu syntyvän, listaanpa tähän tekemäni ompelut. Ne, jotka muistan :D

Se keskeneräinen...

Ensimmäinen tekeleeni oli korkeakauluksinen t-paita itselleni. Ruskea trikoo, pussittavat hihat ja heti kokeilin framilonia. :) En muista mikä kaava oli, mutta löytyi varmaankin Suuresta Käsityölehdestä. Olisikohan ollut lehdessä olevan Nuori suunnittelija-sarjasta (tms.). Toisena taisin tuunata sammareista hameen (pari kertaa käytetty) tai tehdä hameen, joka on edelleen viimeistelyä vaille valmis (ks. kuva). Tykkään kankaan kuvioinnista, mutta se on materiaaliltaan koiraperheen kauhistus, kun siihen tarttuu kaikki karvat. 

Tein ihanasta EK:n ruskeasta velourista hupparin ja verkkarit. Hupparin helppo kaava oli SK 1/07. Pilasin hupparin laittamalla siihen pallotaskut. Pitäisikin fiksata ne niin että sitä voisi taas käyttää. Käytin hupparia paljon esikoista odottaessani ja pojan synnyttyä. Pojan syntymän jälkeen en ole itselleni paljoa ommellut. Viimeisin on varmaankin punainen perhoskuvioinen hame, mutta eiköhän taas käynyt niin, etten tykkää valmiina kankaasta enää niin paljoa. Kai siihen kyllästyy kun katselee monta viikkoa. (Minun työni valmistuvat hitaasti, koska olen pääasiassa ommellut kerran viikossa työväenopiston kurssilla.)

Pojan vauva-aikana tein hänelle EK:n ruskeavalkoraidallisesta velourista housut (liian kapeat) ja haalarin (Jetro Ottobre 4/08) sekä ruskean velourpaidan oransseilla velourkanttauksilla. Niitä käytettiin jonkin verran. Käytin itseasiassa haalaria tytöllä just tällä viikolla. Söpö vankikarkuri, sanoi isänsä. :D 

Pojalleni olen tehnyt Kettu-paidan (OB4/2010) ja Majava-housut (OB4/2010). Kumpaankin vaatteeseen tilasin kankaat ja muut materiaalit Ottobreltä. Kettu-paita on työläs, mutta lopputulos palkitsee! Ohjeen mukaisesti tehdään tikkaukset saumojen päälle, joten lankaakin kuluu hieman enemmän kuin normaalisti. Aplikaatio vasta aikaa ja lankaa viekin! On se kuitenkin vaivan arvoinen. Kettu-paita on ollut todella monta kertaa käytössä ja poika tykkää siitä. Parasta kiitosta itsetekemistä vaatteista on pojan pyytäessä minun ompelemani vaatteen päälleen.

Tein samoilla Kettu-paidan kankailla ja kaavalla, mutta isompana, autopaidan. Aplikoinnissa innostuin niin, että unohdin tukikankaan työn nurjalta puolelta, joten auto hieman kupruilee. Auto on On the road-joustofroteeta (Metsola). Sain pari autoa toiselta ompelukurssilaiselta.

 Majava-housut ovat myös työläät tikkausten takia. Etulahkeet kootaan kolmesta palasta (+tasku). Jos tekisin toiset housut, leikkaisin lahkeen kokonaisena ja tekisin polvipaikan. Näin polvet olisi vahvistettu. Mielestäni housut saisivat tulla vähän ylemmäs. Tuntuu, että ne roikkuvat liian alhaalla pienellä vaippapepulla. Pienillä muutoksilla ja hieman vahvemmalla kankaalla voisin tehdä housut uudestaankin. Nämä on nyt jotain puuvillaa.

Majava OB4/2010 edestä

Takaa

Formula :)

Myllymuksun himoitsemastani apinatrikoosta tein keväällä t-paidan pojalle, mutta kaava Monster car (OB3/2011) oli ikäväkyllä slim fit, joten leventämisestäni huolimatta paita jäänee pian odottamaan pikkusiskoa. Tarkoitukseni oli tehdä tytölle liivimekko samasta apinakankaasta, jotta sisarukset olisivat samassa kuosissa, mutta taitaa jäädä haaveeksi, ellen sitten tee olemassa olevasta paidasta tytölle sopivaa ja pojalle uuden jäljellä olevasta kangaspalasta. Työn alla on pojalle normaalimman mitoituksen t-paita, jonka etumusta komistaa apina aplikoituna. Siitä lisää paidan valmistuttua :)

Siksakkia-kirjasta tein huppupaidan vanhasta aikuisten villaneuleesta. Siitä tuli suloinen hiippahuppuineen, mutta nyt en sitä löydä kuvattavaksi. Jossain jemmassa tytön kasvua odottamassa on myös farkut resorivyötäröllä ja -lahkeensuilla. Ja keltainen liivi omasta vanhasta toppaliivistäni. Pojalle tekemäni isommat farkut on jotenkin oudon malliset. Täytyy katsoa voiko niitä muokata istuvammaksi.

Tytölle olen tehnyt peräti mekon odotusaikana. Kankaana käytin sinkkukotini verhoja, tosin se myytiin pöytäliinana Anttilassa :) Kaava ja kangas uuteen mekkoon on olemassa, mutta en ole saanut aikaiseksi ommeltua. Ideoita ja kankaita on muutenkin enemmän kuin aikaa - ja viitseliäisyyttä. Keväällä innostuin käymään UFFin myymälässä penkomassa vanhoja verhoja ym. materiaaleja, joista voisi tehdä uutta kivaa tytölle.

Tässähän pitää oikein kunnolla kaivella muistia. Hassua, kun en muista mitä olen ommellut :D Kurssilla juoruamisen ja teen juonnin lisäksi olen kuitenkin ommellut ihan kivasti vaatteita. :)

Silloin joskus...

Tein joskus kaksi apupupua SPR:n keräykseen. Ne olivat muistaakseni ensimmäiset käsityöt kouluvuosien jälkeen. Ihanista pupuista en tajunnut ottaa kuvia, mutta toivottavasti ne ovat päätyneet jonkun lapsen hellään hoivaan. Pupuset voisi tehdä omillekin lapsille. Ohje löytyy täältä.

Nopeasti valmistunut laukku, olisikohan Novitan ohjeella? Ihana pörröinen lanka, mutta löysän käsialani takia laukku on kyllä aika venyvä tapaus... Pitäisi varmaan tehdä sisälaukku kankaasta. Käytin tätä 2007 joulukuussa Espanjan reissulla. Kuva on huono mutta kelvatkoon kun en tiedä mistä laukku on löytänyt paikkansa muutossamme (2010).

Joskus 2007 aloittamani kaulahuivi valmistui tyttöä odottaessani eli toukokuussa 2011!!! Pitkä taival pitkien neulomistaukojen takia. Kutimet olivat mukana luennoillakin. Huiviin olen tyytyväinen sen virheistä huolimatta. Väri on mieleeni. Ehkäpä huivi olisi voinut olla vielä leveämpi ja hieman pitempi... Kuvassa siis olen vielä alkutekijöissä.

Lankoja minulta löytyy aika paljon. Huopasta löytyisi ja apupupuista yli jäänyttä seitsemää veljeä. Jonkin verran on myös puuvillaa, joita hamstrailin amigurumeja varten. No, olenhan mä sen yhden saanut valmiiksi. Eli sen hiiren, jonka tein kurssilla. Niitäkin voisi tehdä lisää - amigurumeja siis. Lapset voisi tykätä erilaisista "syötävistä" kuten leivoksista, hedelmistä jne. Tai ihan vaan hassuista otuksista. Mieleni tekisi tehdä kunnollinen päähäni istuva pipo (ohjekin on tallessa) lämmittämään talvella.

Huovutustakin olisi kiva taas tehdä pitkästä aikaa. Neulahuovutimme pehmohahmoja 2008 syksyllä ja siis todellakin monikossa, koska miehenikin niitä teki :D Se oli hauska ilta ystäväpariskunnan kanssa. Leikkelimme toisillemme omituisia paloja vaahtomuovista ja naulahuovutimme oman mielikuvituksemme mukaan :)

Olisipa aikaa tehdä kaikkea kivaa: ommella, neuloa, askarrella skräpätä... Sitten kun mulla on aikaa niin mä teen vaikka ja mitä kivaa, mutta ennen sitä... Pitää siivota oma pyhättöni, jossa voin näitä askareita tehdä rauhassa. Nyt se on hävityksen kauhistus.